Outi Paanasen sivistävissä dokkareissa Eri Klas muistelee kapellimestariuraansa mm. Virossa.
Viulisti Jaana Haanterä sekä pianistit Eero Heinonen ja Matti Raekallio puolestaan opiskeluaan neukuissa.
perjantaina, marraskuuta 22
torstaina, marraskuuta 21
tiistaina, marraskuuta 19
maanantaina, marraskuuta 18
LOISTAVA VALINTA
torstaina, marraskuuta 14
KIMMO POHJONEN 60 V!
Viime sunnuntaina kuulimme Tampere-talossa todellisia pirunkeuhkoja Tallinnan kamariorkesterin myötäillessä. Myös päivänsankarin isä ja tyttäret vierailivat lavalla.
tiistaina, marraskuuta 12
PUUROT JA VELLIT
Voi herran kiesus. Nettiä selaillessa oppii, että Messias onkin brasilialainen potkupalloilija. Tähän johtaa johdonmukainen tyhmistäminen ja silmien (sekä korvien) sulkeminen kulttuurilta.
maanantaina, marraskuuta 11
VASEMMALLA KÄDELLÄ
Viime perjantaina Tampere Filharmonia soitti Nuno Coelhon johtamana solistinaan Cédric Tiberghien Maurice Ravelin Pianokonserton vasemmalle kädelle. Sen oli aikoinaan häneltä tilannut Paul Wittgenstein (Ludwigin isoveli), joka oli ensimmäisessä maailmansodassa menettänyt oikean käsivartensa. Hän esitti teoksen Wienissä 1932. Meikäläisen puukorvaan kuulosti pikemminkin, että olisi soitettu paikoin nelikätisesti!
sunnuntai, marraskuuta 10
keskiviikkona, marraskuuta 6
maanantaina, marraskuuta 4
TAMPERE FILHARMONIA, HANNU LINTU JA INMO YANG
Vauhdikkaasti lennätti taas Lintu orkesteria (lenkkarit jaloissaan)! Ja komeasti soi Inmo Yangin viulu.
perjantaina, marraskuuta 1
BACHIA PISPALASSA
(CD:n kannen maalauksessa on jostain syystä Pispalan koulu eikä suinkaan kirkko!)
"Ulkoa Pispalan kirkko on erikoinen sekoitus 50-luvun suomalaista kerrostaloa ja koulua, mutta sisään kätkeytyy vielä erikoisempi aarre - urkurakentamo Martti Porthanin Silbermann-tyyliset barokkiurut vuodelta 2011. Urkutohtori Jan Lehtola oli monin tavoin mukana Pispalan urkuprojektissa, ja siksi on luonnollista, että Pilfink-yhtiön uutuuslevyllä juuri hän esittelee tämän instrumentin, jolla Bach saadaan soimaan Pispalassa yhtä sävykkäästi ja luontevasti kuin Saksin barokkikirkoissa.
Lehtola on koonnut ohjelmiston teoksista, jotka Bach sävelsi kypsinä Leipzigin-vuosinaan. Levyn ytimessä on valikoima Kanonisia muunnelmia jouluvirrestä Enkeli taivaan. Niiden ympärillä on kaksi triosonaattia, ja niiden ympärillä puolestaan kaksi preludia ja fuugaa.
Symmetria korostaa kanonisten muunnelmien rikkaita sointivärejä. Lehtolan käsittelyssä muunnelmat kimmeltävät, pärisevät, visertävät ja rämisevät juuri niin kuin Gottfried Silbermannin rohkeaan mutta hienostuneeseen perinteeseen kuuluu, ja Mika Koivusalon äänitys pehmentää sointien reunoja sopivasti. Preludit ja fuugat Es-duuri ja h-molli ovat karaktääreiltään tymäkämpiä, mutta viiltäväkin äänimassa mahtuu pienehköön kirkkotilaan hienosti ja saa siltä vankkuutta, mikä osaltaan todistaa Lehtolan ja Martti Porthanin ymmärryksestä.
Triosonaateissa Lehtola pääsee esittelemään Pispalan urkujen valoisanpehmeitä puolia, mutta sointiviehkeyden keskellä kuuluu levyn isoin ongelma: rytminen syke keskeytyy alinomaa, olipa kyseessä sitten hitaan osan rullaava basso tai nopean osan fraasiväli. Esimerkiksi triosonaatti C-duuri menettää liikevoimansa jo alussa, kun Lehtola jumahtaa avausfraasin jälkeen tauolle odottamaan kohotahtia.
Joka tapauksessa Lehtola on dokumentoinut Pispalan kirkon Silbermann-tyyppiset Martti Porthan -urut tyylikkäästi, ja seurakunta saa olla tyytyväinen ratkaisuun. Vaikka Pispalan kirkko ei päällisin puolin vaikuta autenttiselta Bach-pyhäköltä, tällaisen soittimen nautinnollinen sävykkyys sopii kirkkotilaan."
Kare Eskola
J.S. Bach: Urkuteoksia. - Jan Lehtola, Pispalan kirkon urut. (Pilfink, JJVCD-229)
keskiviikkona, lokakuuta 30
VIITTÄ VAILLE KAKS
Olipa kerran (24.5.1974) kahdella bändillä keikka Hyrylän Väinölässä. Hyvinkääläisen Hurskas kurjuus -yhtyeen piti lämmitellä yleisöä Hurriganes´ia varten. Vaan kuinkas kävikään? Hurjassa suosiossa olleilla hurrigaaneilla olikin kiire Stadiin ja päättivätkin soittaa ensiksi. Vaikka samassa paikallisessa kuppilassa etkottiin, ei meiltä tietenkään kukaan mitään kysynyt. Rockstarat eivät egojensa takaa meitä nähneetkään. Remu oli juuri päässyt linnasta ja takahuoneeseen jonotti romanituttujaan.
Hurriganes soitti siis ensin ja me heidän jälkeensä. Olenkin siitä saakka kertonut, että tämä oli uramme huippu. Hurriganes oli lämppärimme! M.O.T.
PS: Nyt molempien porukoiden enemmistö soittaa ties missä.
(Voima 4/2024)
tiistaina, lokakuuta 29
sunnuntai, lokakuuta 27
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
